ABOUT

Hei vaan sinne ruudun toiselle puolelle! Mahtavaa, että olet löytänyt seikkailuiltasi tiesi blogiimme!

Ruudun tällä puolen seikkailutarinoita kirjoittelee matkailulle sydämensä menettänyt kaksikko, joiden pahin pelko on reissuista tyhjä kalenteri. Aloitimme Ollaanko jo perillä? -blogin jonkinlaisena tekosyynä matkustaa enemmän, sillä tavoitteenamme on matkata jokaiseen maanosaan ja niin moneen maahan kuin mahdollista.

 

INKA

Kuuntelin lapsena tarinoita, joita ukkini kertoi maailmanmatkoiltaan. Milloin hän oli seikkaillut Aasiassa, milloin Afrikassa ja milloin Etelä-Amerikassa. Matkoiltaan ukki toi aina tuliasia, korulaatikosta löytyy edelleen Tunisiasta tuotu kaulakoru. Jostain sieltä lapsuudesta jäi halu matkata ympäri maailman kuten ukki.

Vartuin perheessä, jossa ei matkusteltu, koska varaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Olinkin aina hyvin kateellinen, kuunnellessani luokkakavereiden tarinoita ulkomailta. Nuorempana uskoin, etten koskaan pääse maailmalle. Uskoin ihan tosissani, että en tule koskaan pulahtamaan turkoosiin mereen, näkemään palmuja tai seikkailemaan ympäri historiallisia kaupunkeja. Suurin haaveeni oli aina päästä näkemään maailmaa, se oli haave, jota en koskaan kuitenkaan uskaltanut sanoa ääneen, se tuntui niin kaukaiselta ja epätodelliselta. Sen sijaan piirtelin itsestäni kuvia lentokentällä, uppouduin näihin piirtohetkiin syvästi ja kuvittelin itseni lähdössä milloin mihinkin. Yksi näistä kuvista on minulla edelleenkin tallessa.

Aloin haaveilla ulkomaille muuttamisesta 16-vuotiaana, ennen kuin olin koskaan edes astunut lentokoneen kyytiin tai käynyt lomalla Viroa etelämpänä. Opiskelujeni aikana päätin lähteä kuukaudeksi vaihtoon Tsekin pääkaupunkiin Prahaan. Olin tuolloin 18-vuotias ja lähdin ensimmäistä kertaa matkalle, josta olin aiemmin vain haaveillut. Lähdin satojen, ellen jopa tuhansien kilometrien päähän perheestäni ja tukiverkostani ja elämä reissussa oli juuri sitä mitä olin aina halunnut tehdä. Nälkä kasvaa syödessä ja matkustamisen himo matkustaessa.

TUOMAS

Matkailu on aina kiehtonut minua ja olinkin onnekas päästessäni matkustamaan vanhempieni kanssa Amerikassa, Japanissa ja  Espanjassa. Peruskoulusta päästyäni piti valita mitä alaa lähtisin opiskelemaan ammattikoulussa ja ainoa mielenkiintoinen ala tuntui olevan matkailuala. Opiskellessani sain mahdollisuuden lähteä työharjoitteluun Espanjan Kanariansaarille ja vietinkin siellä kaksi kuukautta työskennellen kansainvälisessä hotelliketjussa. Lähdin reissuun takki auki, kuten varmasti monet muutkin sen ikäiset miehenalut. En ehkä osannut arvostaa aikaa siellä ja pari kuukautta kuluikin juosten pitkin baareja, ottaen aurinkoa ja tehden siinä sivussa hiukan töitä. Myöhemmin aloin arvostaa matkustamista enemmän, olenkin luonteeltani kovin utelias ja toivoisin näkeväni maailmasta myös ne syrjäiset kolkat. Matkustamisessa kiinnostaa asettuminen toisten kulttuuriin, uusien asioiden näkeminen, kokeminen ja tunteminen. Viime aikoina myös ruoka ja erilaisten makujen maailma on vienyt minut mennessään ja vastaankin blogissamme enemmän ruokapuolesta ja eri ravintoloiden arvioinneista. Olen yleensä se, joka matkoillamme ottaa selvää eri ravintoloista ja toisaalta olen myös se joka suunnistaa paikasta toiseen Inkan vaeltaessa aina väärään suuntaan kauniiden kuvien perässä.