EUROPE TRAVEL

KUMMITUSKIERROS EDINBURGHISSA

Edinburghin synkkä historia

Edinburgh on tunnettu historian synkkääkin synkemmistä tapahtumista. Kaupunkia on 1500- ja 1600-luvulla koetellut niin Skotlannin sisällissota, englantilaisten hyökkäykset ja useat ruttoepidemiat. Kun kaupungin asukasluku kasvoi kasvamistaan 1700-luvulle tultaessa Edinburghista muotoutui yksi Euroopan pahimmista slummeista. Taloja rakennettiin kaupungin muurien sisäpuolella ylöspäin, sillä ihmiset haluttiin pitää turvassa muurien sisäpuolella. Vanhan kaupungin pääkadun, Royal Milen lisäksi oli vain ahtaita kujia kulkureitteinä. Edinburghissa sijaitsee monia aavemaisia paikkoja; hautausmaita, synkkiä kujia ja South Bridgen maanalaiset kammiot, joissa tätä nykyä järjestetään useita kummituskierroksia. Maanalaisten kammioiden historia juontaa juurensa 1700-luvulle, kun Edinburghin linnan kupeeseen valmistuneen South Bridge -sillan holvikaariin rakennettiin lukuisia kammioita. Edinburghin South Bridgen kammiot rakennettiin kolmeen kerrokseen yhteensä 19 holvikaareen, joista enää Cowgaten holvikaari näkyy maan pinnalla. Cowgaten alue on nykyään Edinburghin yöelämän sydän. Itse maanalaisia kammioita on noin 120 kappaletta. Kammiot palvelivat aluksi kauppamiehiä kuten, tavernanpitäjiä ja suutareita, mutta pimeät, kolkot ja ennen kaikkea kosteat kammiot ajoivat heidät pois. Kun Edinburghin väkiluku vain kasvoi kasvamistaan ja kauppiaiden kaikottua holveista niistä muodostui vähäosaisten ja köyhien piilopaikka. Ikkunattomassa ja vessattomassa huoneessa saattoi asustella jopa kaksikymmentä ihmistä. Kammiot houkuttelivat kovasti myös rikollisia, sillä pimeissä holveissa saattoi pysyä piilossa virkavallalta ja värvätä köyhiä hämärähommiin pikkurahalla. Tunnetuimmat kammioissa riehuneet rikolliset lienevät Irlantilaiset William Hare ja William Burke, jotka murhasivat vuonna 1828 kuusitoista ihmistä ja myivät ne yliopistolle anatomian oppitunneille. Kävimme vierailemassa näissä murhamiehiä ja ja rikollisia houkutelleissa kammioissa, joita on luonnehdittu yhdeksi maailman kummittelevimmista paikoista.

Auld Reekie Terror tour on vain aikuisille suunnattu kierros Edinburghin pimenevässä illassa

Kierros alkaa Royal Milelta, on Lauantai-ilta, kello on kymmenen ja vettä sataa. Tapaamispaikallamme on toinenkin kaveriporukka, joka osallistuu kanssamme samalle kierrokselle. Odottaessamme opastamme katselemme kuinka hilpeät juhlijat suuntavaat pubeihin viettämään railakasta lauantai-iltaa. Meidän suunnitelmamme illalle ovat hiukan erilaiset verrattuna näihin pynttäytyneihin huvittelijoihin. Opas saapuu paikalle ja laskee ryhmän kooksi kolmetoista henkeä. Tietenkin meitä on kolmetoista, eikös se olekin taikauskoisten mukaan epäonnen luku. Kävelemme Royal Milea pitkin kohti St. Gilesin katedraalia samalla kun oppaamme kertoo tarinoita kaupungin historiasta. Katedraalilta jatkamme matkaa kohti South Bridgea ja sen kammioita. Ennen varsinaisiin kammioihin astumista tutustumme erilasiin kidutus- ja rankaisuvälineisiin, joita käytettiin esimerkiksi naisille, jos heitä epäiltiin noituudesta. Saimme myös tietää, että 8-vuotias lapsi oli tuohon aikaan samalla tavalla vastuussa rikkomuksistaan kuin aikuinen ja esillä oli myös välineitä joita käytettiin lapsiin. Kun meidät on peloteltu esittelemällä useita kidutusvälineitä astumme viimein hämäriin holveihin. Opas muistuttaa, että paranormaaleja asioita on tapahtunut aiemmin samana päivänä.

Sieraimiin tunkeutuu tunkkainen haju ja joudun peittämään nenäni. Ihan kuin astuisi kellariin, jonka ovea ei ole vuosikausiin avattu. Kaupungin melu on jäänyt ulkopuolelle ja sisällä kaikuu satunnaisesti tiputtelevien vesipisaroiden ääni. Jostain alapuoleltamme kuuluu vaimeasti vanhaan holviin rakennetun baarin musiikki, mutta mitä syvemmälle holveissa kuljemme, sitä hiljaisempaa synkkyydessä on. Tunnelma on otollinen paranormaalien asioiden kokemiselle, mutta sisälläni asuva skeptikko muistuttelee ajattelemaan järjellä. Oppaamme kertoo holveissa asustelevista kummituksista. Heistä tunnetuin lienee Herra Boots, joka kulkee pitkin kammioita raahustavin askelin pukeutuneena tummaan viittaan. Oppaamme taskulamppu alkaa välkkyä ja sammuu lähes kokonaan. Hän sanoo, että taskulamppu on ennenkin käyttäytynyt oudosti ja että patterit ovat juuri vaihdettu. Taskulampussa on oltava joku muu vika, mikä ei johdu pattereista tai sitten kyse on jostakin muusta, jostakin paranormaalista kenties. 

Selittämättömiä mustelmia ja vihaisia aaveita

Astumme muutaman portaan alas käytävään ja kynnykseltä oikeanpuoleiseen kammioon. Se on pieni huone, jonka katto ja seinät ovat rouheaa laavakiveä, vulkaniittia. Lattialla on vesilamikko ja katossa pieni luukku. Opas kertoo, että tästä pienestä luukusta lapset pujahtivat töihin kammioihin. Toisessa kammiossa on luukku aikuisille. Huoneen nurkat ovat pilkkopimeät, vaikka poikkeuksellisesti tässä kammiossa on himmeä valo. Suoraan alapuolellamme on baari, josta kantautuva raskas metallimusiikki tärisyttää lattiaa. Tässä huoneessa on tapahtunut kummia ihan hiljattain. Viime syksynä paikalle kutsuttiin selvännäkijä tutkimaan huonetta. Hän asetti nurkkaan tuolin ja poistui hetkeksi huoneesta. Palatessaan selvännäkijä huomasi tuolin liikkuneen huoneen toiselle puolelle. Hän toisti kokeen ja aina palatessaan tuoli oli joko kaatunut tai liikkunut eri paikkaan. Alan järkeillä. Alakerran baarin melun on täytynyt aiheuttaa niin kovaa värinää, että tuoli on sen seurauksena liikahdellut eri puolille huonetta. Lattia on epätasainen, joten ei ole ihme, että se on kaatunut… Tai ehkä… Opas keskeyttää ajatukseni ja muistuttaa, että baarissa on tälläkin hetkellä esiintyvä bändi soittaa musiikkia todella kovaa, mutta ei tällainen värähtely voisi tuolia liikuttaa saati kaataa sitä. Opas kertoo, että tässä kyseisessä huoneessa on vieraillut myös ”kummitusten metsästäjien” tuotantoryhmä. He tutkivat huonetta ja viettivät itseasiassa kokonaisen yön kammiossa. Aamuyöllä kello 4.00 aikoihin kammion ovi pamahti kiinni kuin jonkun työntämänä eivätkä ryhmän jäsenet saaneet sitä sisäpuolelta auki. He joutuivat hälyyttämään jonkun avaamaan oven ulkopuolelta. Ovessa ei ollut lukkoa, mutta ryhmän jäsenet vannovat, että ovi oli kuin lukittu ulkopuolelta. Tämän seurauksena ovi poistettiin kokonaan, jottei kukaan muu jäisi sinne enää loukkuun.

(Kuva: Flickr / NI Paranormal Society)

 

Paranormaalit kokemukset eivät suinkaan jää tähän. Siirrymme seuraavaksi huoneeseen, jonka keskellä on kivenmurikoista muodostettu kehä. Oppaamme kertoo, että monet kehän sisäpuolelle astuneet ovat saaneet selittämättömiä ruhjeita ja naarmuja. Jotkut ovat jopa pyörtyneet ja opas muistuttaakin, että mikäli huoneessa alkaa huimaamaan, on parasta siirtyä sen ulkopuolelle. Minua huimaa, mutta haluan silti astua huoneeseen. Skeptinen minä muistuttaa, että huimauksen syy tuskin on pahantahtoinen aave, vaan tunkkainen ilma kammiossa. Olemmehan olleet siellä jo hyvän tovin – ei siis ihme, että happi tuntuu loppuvan. Tässä kammiossa asuu väkivaltainen demoni, joka jättää mielellään vierailijoihin oman jälkensä. Muutamat rohkeat uskaltautuvat hyppäämään kiviringin sisäpuolelle, mutta itse pysyttelen visusti sen ”paremmalla” puolella. 

Viimeisenä astumme kammioon, jonka ulkopuolella opas pyytää ryhmän miehiä ja naisia jakautumaan huoneessa eri puoliille. ”Women to the right because women are always right. And men to the left because men are left behind” opas vitsailee ja astumme pimeään kammioon. Tässä huoneessa kummittelee nuoren naisen aave, joka murhattiin juurikin tässä kyseisessä kammiossa. Huoneeseen on murhattu nuori ompelijatar, Elizabeth, joka houkuteltiin kammioon halvan työtilan perässä. Tällä nuorella naisella oli elämässään kaikki mallikkaasti, hänellä oli työpaikka ja kihlattu. Hänen aaveensa on kovin vihainen, Elizabeth on katkera, sillä hänellä oli vielä koko elämä edessään. Seison vieretysten kahden ystäväni kanssa, olemme kaikki ompelijoita. On jollain tavalla ironista, että kolme nuorta ompelijaa astuu kammioon, jossa kummittelee lähes kaksisataa vuotta sitten murhattu nuori ompelija. Ilmeisesti kuitenkaan Elizabeth ei tahdo meille pahaa, eikä hän edes vaivaudu tulemaan kutsuista huolimatta meitä tervehtimään. Opas ohjaa meidät pimeää käytävää pitkin portaat alas ylös ja vasemmalle. Lattialla on vesilammikoita, viimeisetkin kynttilät ovat sammuneet ja hiljaisuudessa kuuluu meidän askeltemme lisäksi vain tiputtelevien vesipisaroiden ääni. Kellarin tunkkaisuuteen on jo pikkuhiljaa tottunut, eikä haju pistele enää nenässä. Vielä yhdet portaat alas niin pääsemme ottamaan keuhkot täyteen raitista ulkoilmaa. 

You Might Also Like...

8 Comments

  • Reply
    Eija/Lentävä joogamatto
    kesäkuu 3, 2019 at 6:59 pm

    Wow, olipa kierros! Kiinnostavaa, mitä kaikkea järjestetään. Paljonko kierros maksoi? Itse olen niin herkkä, etten menisi enkä kestä mitään paranormaaleja ilmiöitä. Olen toisaalta myös skeptinen enkä pystyisi katsomaan TV:stä aaveiden metsästystä pokkana.

    • Reply
      Inka
      kesäkuu 3, 2019 at 8:49 pm

      Oli kyllä jännittävä kierros ja vaikka meninkin kierrokselle hiukan henkseleitä paukutellen, niin kyllä siinä hieman puntti tutisi kuunnellessa oppaan tarinoita. Minäkin olen sen verran herkkä, etten pysty katsomaan esimerkiksi kauhuelokuvia kun mielikuvitus alkaa kovasti laukkaamaan. Vaikka siellä oli hiukan pelottavaa, niin oli silti kyllä käymisen arvoinen paikka ihan jo historian takia. 🙂 Me saimme kierrokselle kimppa alennuksen 4 henkilöä yhteensä 40 puntaa – eli 10 puntaa per henkilö. Kierroksen järjesti Auld Reekie tours.

  • Reply
    Iida in Translation
    kesäkuu 4, 2019 at 3:52 am

    Vau, kuulostaapa hienolta kokemukselta! 😊 Eikä ollut pahan hintainenkaan!

    Mulla on ihan liian hyvä mielikuvitus, en pysty katsomaan kauhuelokuviakaan. Toisaalta rakastan kummitustarinoita, joten jos saisin jonkun pitelemään itseäni kädestä, tällainen kierros olisi kiehtovaa kokea.

    • Reply
      Inka
      kesäkuu 6, 2019 at 11:43 am

      Siis kannattaa kyllä mennä vaikka vähän pelottaisikin, sillä oli kyllä ihan super siisti kokemus! Olisi jäänyt kyllä kovasti harmittamaan jos ei oltaisi tuolla käyty 🙂

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    kesäkuu 4, 2019 at 11:09 am

    Kieltämättä Edinburgh on suotuisa ympäristö tuollaiselle kierrokselle, sillä kaupungin tummat rakennukset tuntuvat vähän synkiltä ihan aurinkoisena kesäpäivänäkin!

    • Reply
      Inka
      kesäkuu 6, 2019 at 11:43 am

      Edinburghissa on sellaista tiettyä mystiikkaa tai synkkyyttä, joka on kyllä otollinen kaikenmaailman kummituskierroksille.

  • Reply
    Iina / Iina travels
    kesäkuu 5, 2019 at 8:44 pm

    Jännittävän kuuloinen kierros! En tiedä uskaltaisinko itse lähteä uhmaamaan paranormaaleja ilmiöitä holveihin, mutta tämän luettuani homma kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta ja melko turvalliselta.

    • Reply
      Inka
      kesäkuu 6, 2019 at 11:45 am

      Se oli kyllä jännittävä kierros, mutta mielestäni kuitenkin todella mielenkiintoinen ja hieno kokemus! Suosittelen kyllä kovasti vierailua holveissa 🙂

Leave a Reply